Maanantaina etsin tilkkupussit mutten löytänyt ketun kaavoja mistään. Oli lähdettävä kirjastoon. Sitten siellä vierähti tovi kun en tiennyt kirjan nimeä saati tekijöitä. Oli ihana henkilökunta kun etsivät ja yrittivät. Veivät minut lasten osastolle ja jokin isompi voima johdatteli sillä nappasin kirjan hyllystä ja siinä se oli. Kiljahdin ja lähdin ostamaan vanua.
Kotona sitten päätin leikata vanhat sammarit ja kun olin ommellut ketun pään, poika tuumasi ettei se halua tummaa kettua. Olin vaipumassa epätoivoon. Pengoin tilkkukassia ja löysin puoliksi ommellun pään ja korvat vaaleasta sammari-kankaasta. :)
Minun piti heittää poika ulos jotta saatoin alkaa työstämään kettua. Ja tältä neiti kettu sitten näyttää.
Poika näki valmiin ketun tänään ja sanoi: Äiti tämä on kaunein kettu minkä sä olet tähän asti tehnyt <3
Piti vielä keskiviikkona eli 18.2 "hifistellä" neiti ketulle veska.
Joten uskon että tämä neiti kettu kelpasi syntterilahjaksi. Huomenna sitten kuullaan oliko kettu mieluinen. Rinnalle tein kakkupala-rasian jossa on namusia. :)
ps. Neiti Kettu oli menestys. Se poiki uusia syntterikutsuja ja lahjoja ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa kun annat äänesi kuulua :)